Romaanissa kuvataan yhteiskuntaa, jossa teknologia on syrjäyttänyt lähes kaiken inhimillisen kontaktin. Miten näet nykyisen kehityksen kohti yhä digitaalisempaa arkea?
Ihmissuhteiden rinnalle on tarinassani noussut uuden teknologian mahdollistamia palveluja, mikä on kehityskulkuna nähtävissä jo nyt. Tekoäly on oppinut hämmentävän nopeasti puhumaan mukavia ja uskon, että se korvaa jatkossa enenevässä määrin pinnallisia ihmissuhteita ja erilaisia palveluja. Kiinnostavaa on nähdä, miten syville suhteille käy. Nehän ovat äärimmäisen palkitsevia mutta myös hankalia, koska ne haastavat ihmisen näkemään muutakin kuin omat tarpeensa. Haluaisin uskoa, että niille on tilaa tulevaisuudessakin ja niiden arvostus voi ehkä entisestään kasvaa.
Mielenterveys on tulevaisuuden iso kysymys
Kirjan keskeisiä teemoja on myös itsensä kehittäminen ja tunnepalvelut. Mikä siinä maailmassa tuntui sinusta erityisen huvittavalta tai pelottavalta?
Minusta on kiinnostavaa, miten vähän vielä ymmärrämme ihmismielestä ja miten vaikea mieltään on hallita. Nykypäivän ärsykepommitus ei selvästikään tee mielelle hyvää, ja mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Ymmärrämme jo, ettei kannata syödä ihan mitä sattuu, mutta moni ei suojaudu ärsyketulvalta mitenkään. Uskon, että mielenterveyden ylläpito ja mielen muokkaus ovat tulevaisuuden isoja kysymyksiä. Se avaa valtavia mahdollisuuksia ja riskejä ja isoja moraalisia kysymyksiä. Olisiko ok käyttää huumeita, jos se ei haittaisi terveyttä? Voisimmeko elää parempaa elämää, jos hallitsimme tunteitamme paremmin? Miten mieltään voi suojella manipulaatiolta, kun eletään yhä enemmän verkossa?
Mikä on sinulle kirjailijana tärkein kysymys, jota Hämärän laulu käsittelee?
Kirja pohtii surua ja sen käsittelyä sekä pintatasolla että symbolisesti. Suru voi tuntua siltä, että on yksin vieraalla planeetalla, ja halusin kokeilla, voiko tuon tunteen kirjoittaa auki pelottavaksi mutta kiehtovaksi maailmaksi. Samalla halusin tehdä tarinasta jälleen tosi vetävän, että lukija varmasti pysyisi kyydissä vieraan planeetan ihmeiden äärellä.
Olet jälleen poiminut mukaan kutkuttavia innovaatioita, mistä saat ideasi, ja mikä on oma lempparisi?
- SURVIVE MARS -retriitti
- Elämyskuvat ja kotiteatteri
- Ajatuksenlukupalvelut
- Kansalaispalkka ja itsensä kehittämisen yhteiskunta
- Isojako ja koneoptiot
- Arkiystäväpalvelut
- Yhteisäly
Luen tulevaisuusvisioita ja kehittelen niiden ja omien havaintojeni pohjalta omiani. Uskon, että pitkällä aikavälillä teknologia mahdollista melkein mitä vain, kyse on vain siitä, mistä olemme valmiita maksamaan. Ihmiset kaipaavat tulevaisuudessakin taatusti viihdettä ja ovat kiinnostuneita ymmärtämään itseään ja toisiaan paremmin. Osa tämän kirjan innovaatioista liittyy siihen, että taustalla on utopistinen yhteiskunta. Se ei ole täydellinen, mutta on onnistunut ratkomaan joitain aikamme keskeisiä ongelmia rakentavasti.
Näkisin mielelläni yhteiskunnan, jossa uuden teknologian tuomaa hyötyä jaettaisiin tasaisemmin vaikkapa koneoptioilla. Myös Mars-retriittiin olisi huikeaa osallistua.
Utopia luo uskoa tulevaisuuteen
Mikä on sinusta scifin tärkein tehtävä?
Mielikuvituksella leikkiminen on minusta arvo itsessään, se on ihmisyyden ydintä. Scifi voi visioida tulevaisuuden uhkia ja mahdollisuuksia ja laajentaa kuviteltavissa olevan maailmamme rajoja.
Luomasi maailma on utopia, jossa ihminen on saavuttanut taloudellisen vapauden työstä. Tekeekö tämä vapaus hänestä vähemmän inhimillisen?
En usko ihmisen tarvitsevan välttämättä palkkatyötä, jos toimeentulo on muuten turvattu. Mielekästä tekemistä ja arvostuksen tunnetta kuitenkin tarvitsemme. Kirjassani yliopistossa voi opiskella mm. meditaatiota ja mielenhallintaa ja taiteita harjoitetaan laajasti. Uskon, että palkkatyöstä vapautuminen voisi tarjota monille väylän mielekkäämmälle elämälle, mutta myös yhteiskunnan pitäisi tarjota raameja taloudellisesti tuottamattomalle tekemiselle. Ihmisillä on aika vaihtelevat kyvyt luoda tavoitteita itselleen, jos pakkoa siihen ei ole.
Olet romaaneissasi siirtynyt dystopioista utopistisempiin maailmoihin, miksi?
Pyrin luomaan maailmoja, joissa realismin hengessä on aina näkyvissä sekä hyvää että huonoa, mutta valoisampaan suuntaan on kirjoissani tosiaan menty. Utopioissa on luontevampi pohtia ratkaisuja ongelmiin ja luoda toiveikkaita visioita. Koen, että niitä tarvitaan ajassa, jossa synkkyys tuntuu valtaavan alaa.
The post Piia Leino kuljettaa lukijan Marsiin ja ihmismielen hämärille vyöhykkeille appeared first on Kustantamo S&S.