Miksi hakkerit nähdään yhä useammin pelkkinä kyberrikollisina, vaikka juuri hakkerit ovat monien tärkeiden innovaatioiden takana? Tietojenkäsittelytieteen tohtori Linus Nyman ravistelee käsityksiä uudessa kirjassaan Hyvät hakkerit ja muistuttaa, kuinka avoin lähdekoodi, uteliaisuus ja tiedon jakaminen voivat tehdä maailmasta paremman.
Mikä sai sinut kirjoittamaan Hyvät hakkerit?
– Yksi suurimmista kimmokkeistani oli turhautuminen siihen, että sanaa hakkeri käytetään nykyään lähes yksinomaan kyberrikollisesta. Alun perin sana tarkoitti jotakin positiivista, tyyliin “erityisen luova ja taitava nörtti”. Tuskin onnistun muuttamaan sanan käyttöä, mutta haluan ihmisten tietävän, että sanan takana on suuri ja kiehtova alakulttuuri. Hakkereilla on ollut äärimmäisen tärkeä rooli teknologian kehityksessä ja siihen kuuluu monia suomalaisia. Näiden ihmisten tarinat ovat kiinnostavia riippumatta siitä, pitääkö itseään “tietokoneihmisenä”.
Kuka on “hyvä hakkeri”? Voisitko antaa esimerkin?
– Suomesta löytyy useita hyviä hakkereita. Julf Helsingius, Monty Widenius, Tomi Tuominen ja Mikko Hyppönen ovat muutamia heistä, ja haastattelin heitä kirjaa varten. He ovat teknisesti päteviä ja ovat käyttäneet osaamistaan tehdäkseen maailmasta turvallisemman ja paremmin toimivan. Ja jos puhutaan suomalaisista hyvistä hakkereista, on pakko mainita myös Linus Torvalds (joka hänkin on kirjassa). Hänen lähdekoodiaan ei käytetä pelkästään ympäri maailman, vaan myös avaruudessa ja Marsissa!
Uteliaisuus ja tiedon jakaminen ovat mahdollistaneet lukuisia tärkeitä keksintöjä ja parannuksia. Nyt näyttää siltä, että ahneus on ottamassa vallan.
Kirjoitat paljon avoimesta lähdekoodista, jaetusta tiedosta ja uteliaisuudesta. Miksi nämä arvot ovat juuri nyt niin tärkeitä?
– Ennen ylistimme sotapäälliköitä, nykyään yritysjohtajia. Nykyään on vähemmän tappamista, mutta yhä paljon turhaa kärsimystä. Toivon, että emme pitäisi ihailtavana sitä, että joku kerää miljardeja samaan aikaan, kun heidän työntekijänsä joutuvat käyttämään aikuisten vaippoja, koska eivät ehdi käydä vessassa työvuoronsa aikana.
– Kun syvennyin avoimen lähdekoodin maailmaan, löysin hienoja esimerkkejä projekteista, joissa oli suuret tavoitteet, mutta joissa säilytettiin yleishyödyllinen henki ja välittäminen. Minulle ei ole olennaista avoin lähdekoodi itsessään, vaan se henki, jolla asioita tehdään. Uteliaisuus ja tiedon jakaminen ovat mahdollistaneet lukuisia tärkeitä keksintöjä ja parannuksia. Nyt näyttää siltä, että ahneus on ottamassa vallan. Toivon, että löydämme paremman tasapainon.
Oletko itse ollut “pikkuhakkeroija” joskus?
– Olisin ylpeä, jos voisin kutsua itseäni hakkeriksi, mutta siinä on yksi ylitsepääsemätön ongelma. Ajattelen hakkereiden olevan tietokoneiden ja tekniikan asiantuntijoita. Oma määritelmäni asiantuntijalle on ”henkilö, joka tietää paljon enemmän kuin minä sellaisesta, josta minä tiedän jo hyvin paljon.” En siis voi koskaan kutsua itseäni hakkeriksi tai asiantuntijaksi, koska molemmat tittelit siirtyvät kauemmas sitä mukaa kun opin uutta. Olen utelias ja kiinnostunut milloin mistäkin – ja se on tärkeämpää kuin tittelit. On hauskaa kokeilla, tutkia ja oppia uutta. Erityisen viihdyttävää on nyökkäillä myyjälle, joka kertoo tuotteen takuuajasta, kun samalla tiedän, että takuuehdot raukeavat sillä sekunnilla, kun pääsen kotiin ja alan purkaa laitetta nähdäkseni, mitä siitä voi oppia.
Mitä toivot lukijan saavan kirjasta mukaansa?
– Pidän dystopioista scifi-elokuvissa ja -kirjoissa, mutten niinkään uutisissa. Kirjassa tarkastellaan ihmisiä ja teknologiaa, mutta se keskittyy viattomampaan aikakauteen – aikaan ennen kuin alettiin pelätä, että uudet tietotekniset innovaatiot saattaisivat johtaa tuhoon. Teos sopii myös niille, jotka eivät tunne tekniikkaa – siitä ei tarvitse tietää mitään aloittaakseen lukemisen. Olen ripotellut mukaan hieman nörttisanastoa aloittelijoille, joten samalla kun lukee hyvän mielen tietotekniikkakirjaa kiinnostavista ihmisistä ja teoista, oppii siinä ohessa myös vähän tekniikasta.
Mutta paljon menee pieleen, kun somea pyörittävät yritykset, joiden ainoa tavoite on raha. Siitä seuraa datan keruuta ja algoritmeja, jotka ruokkivat vihaa ja muuta ikävää.
Yrität elää vuoden ilman pankkikorttia, etkä ole sosiaalisessa mediassa. Miten sujuu?
– Vähän omalaatuinen uudenvuodenlupaukseni oli kokeilla elää vuosi käteisellä. Suomessa se on toiminut hyvin. Muutama kauppa ei ole hyväksynyt käteistä, mutta vaihtoehtoja riittää. Sen sijaan Tukholmassa kävelin tuhansia kruunuja lompakossani ja katselin ”Kontantfri butik” -kylttejä kauppojen ikkunoissa. Arlandan lentoasemalle voisi laittaa kyltin ”Kontantfritt land”.
– Sosiaalisen median osalta ajattelen, että sosiaalinen kanssakäyminen on hieno juttu. Mutta paljon menee pieleen, kun somea pyörittävät yritykset, joiden ainoa tavoite on raha. Siitä seuraa datan keruuta ja algoritmeja, jotka ruokkivat vihaa ja muuta ikävää. Poistuin somesta pienen pojan pienenä protestina, mutta toivon tulevaisuutta, jossa on parempia vaihtoehtoja – sosiaalinen media, jota kehitetään hakkerihengessä, ei ”saadaanpahan kaikki vielä vihaisemmaksi ja tehdään lisää fyrkkaa” -hengessä.
Jos Hyvillä hakkerilla olisi soundtrack, mikä kappale soisi ensimmäisenä?
– Vaihtoehtoja on paljon. Koska kirja yhdistää nörttiyden iskävitsihuumoriin, soundtrackilla olisi varmasti useita kappaleita nerokkaalta muusikolta ja nörttikuninkaalta ”Weird Al” Yankovicilta. Aloittaisin ehkä ”Don’t Download This Song” -kappaleella. Nörttiyttä, huumoria ja hyvää musiikkia – kaikki samassa paketissa.
The post Hakkerit kunniaan! – Lue kirjailija Linus Nymanin haastattelu appeared first on Kustantamo S&S.